Leimut ovat sinilatvakasveihin kuuluva suku. Syksyllä värikylläisimmät perennat ovat syysleimuja (Phlox paniculata). Niiden tuoksu kertoo koulujen alkamisesta ja siitä, että kesä on vääjäämättä loppumassa ja kääntymässä syksyyn. Sivistyssanakirjan mukaan ”floksi” rimmaa mm. seuraavien sanojen kanssa: boksi, foksi, jukeboksi, ortodoksi, paradoksi. Mutta parhaiten ”floksi” rimmaa ihan itsensä ja eri väristen muiden lajikkeidensa kanssa. Tämän todistaa jo valokuvakin:

Syksyllä 2010 syysleimut kukkivat näin upeasti Hatanpään arboretumissa Tampereella.

Alun perin syysleimu tuotiin Pohjois-Amerikasta Eurooppaan 1700-luvun alussa ja sitä on viljelty Suomessa ainakin Turussa 1700- luvun lopulta lähtien. Kantalaji oli korkea, liilanvärisin pienin kukin varustettu luonnonlaji – mahdollisesti syreenileimuksi kutsuttu. Nykyään viljellään enää syysleimun puutarhamuotoja ja lajikevalikoima on runsas. Parhaan näköinen syysleimu on muutaman taimen ryhmänä, mutta eri värien yhdistelyssä on paljon vaihtoehtoja ja valinnan varaa.

Syysleimu viihtyy auringossa tai puolivarjossa, multavassa maassa. Hyvää talvehtimista haittaa liian märkä maa syksyllä. Jos syysleimuun tarttuu valkoinen, jauhomainen härmä, sen ensimmäinen alkusyy voi olla alkukesän liian kuivassa kasvualustassa. Pintajuurisena syysleimu kärsii herkästi kuivuudesta, joka altistaa lehtiä kasvitaudeille. Jos kasvupaikka lisäksi on ahdas ja muun kasvillisuuden keskellä, lannoitusta antaa vähän liikaa ja  kastelut tekee iltaisin leimukukan lehdille saa varmasti sienitautien itiöt valloilleen.  Lopputulos on ruma ja kuihtunut kasvusto. 

Härmää kannattaa siis torjua jo ennalta. Sienitautien itiöitä on aina ilmassa, mutta terveet leimut eivät yleensä sairastu. Perusta siis leimuille sopivan multava  kasvupaikka, lannoita kohtuudella, jaa muutaman vuoden välein keväällä ja  kastele maaperää alkukesällä kuivina aikoina kunnolla kerran viikossa.  Syysleimujen taimia lisätään Suomessa myös mikrolisäyksellä, jossa emotaimi-materiaali on puhdistettu kasvitaudeista. Me siirryimme mikrolisättyihin syysleimuihin jo yli kymmenen vuotta sitten. Se tuntuukin niiden kanssa aivan oikealta ratkaisulta, koska syysleimukukilla on paikkansa sekä vanhempien että nuorempien asiakkaiden perennapenkeissä.

Valkoisen syysleimun lisäksi väreissä on punaista, joka voi olla taitettu keltaisella (oranssi, koralli) tai sinisellä (vaaleanpunainen, violetinpunainen, karmiininpunainen). Osalla syysleimuista kukka on kaksivärinen, jolloin kukan keskustassa on vaaleampi tai tummempi väri kuin terälehdillä. Jos tähän valikoisi yhden voimakkaimmin erottuvan, se voisi olla vaikkapa oranssinpunainen ”Spitfire”.

Tällä leimukukalla on vähän sotaisa nimi: ”Spitfire” tunnetaan hyvin myös brittien hävittäjälentokoneena toisen maailmansodan ajalta.