Varttamista – miten omenapuuhun saa lisää lajikkeita

Varttaminen on kevään hauskoja puuhia: voi kokeilla omenapuiden muuttamista perheomenapuiksi tai pelastaa vanhoja rakkaita omenalajikkeita uuteen elämään. Varsinaista välineurheilua varttaminen ei ole – näppärimmin selviää pätkällä varttamiseen tarvittavaa teippiä, veitsellä ja tietenkin sen puun oksalla, jota haluaa lisätä jo olemassa olevaan omenapuuhun. Tässä jutussa siis keskitytään vain nuoren omenapuun lajikkeiden lisäämiseen.

Vartosteippi

Varttamiseen käytetty teippi ei ole teippimäistä ollenkaan – siinä ei ole liimamaista pintaa, kun sen irrottaa teippipalaa suojaavasta paperista. Silti teippi kiinnittyy ja pysyy hyvin. Hieno keksintö siis.
Harrastajat varttavat paljon myös tavallisella maalarinteipillä. Ihan hyvin onnistuu silläkin.

Varttamista varten oksat voi kerätä ajoissa talteen ja piilottaa lumihankeen odottamaan varsinaista varttamistapahtumaa. Ihan hyvin ovat onnistuneet myös keväiset kokeilut ilman lumihanki-vaihetta. Hyvin onnistui myös viime keväänä lehtijuttua tehneen Katariinan vartos, vaikka se tehtiin vähän ”ex tempore” -tekniikalla. Mutta klassinen periaate on, että lepotilassa oleva oksa yhdistetään juuri kasvun aloittavaan peruspuuhun. Näin eri lajikkeiden yhteen kasvaminen alkaisi mahdollisimman nopeasti.

Varttamisessa käytettävät oksat ovat edellisen vuoden kasvua. Varteoksa ei saa olla liian pitkä – kolme silmua oksassa riittää hyvin.

Varttaminen kahteen samanpaksuiseen oksaan

Yhteen liitettävät oksat ovat mahdollisimman saman paksuisia. Vinot leikkauspinnat pitäisi saada veistettyä niin, että kuorien reunat kohtaavat toisensa mahdollisimman pitkältä matkalta, eikä tarttumapintoihin jäisi ilmarakoa. Tässä alkuperäisen puun leikkauspinnassa olevaa pykälä pitää vielä tasoittaa pois.  Huomaa leikkuupintojen suunta: näin vartettu kohta kestää paremmin myöhemmin sadon painon.

Paras veitsi on terävä ja ohutteräinen, leikkauspintoihin ei operaation aikana saisi koskettaa käsin.

Teippi

Vartosteippi venyy ja yksi teippipala riittää lyijykynän paksuisten oksien liittämiseen mainiosti. Näin saa ilmatiiviin ja tiukan sidoksen.Kun vartos onnistuu ja oksien kasvu alkaa, teippi joustaa ja lahoaa aikanaan kokonaan pois. Se ei siis jää kuristamaan kasvavaa oksaa, kuten aiemmat käytetty joustamaton niini. Teippi on myös ilmatiivis, joten jalostusvahaa (mehiläisvahaa) ei tarvita ollenkaan. Jos varteoksan pätkä on päästä avoin, voi siihen laittaa pienen palan teippiä kuivumisen estämiseksi.

Ja lopuksi se tärkein huomautus: vaikka miten ajattelee muistavansa myöhemmin, mitä lajikkeita tulikaan pihapuuhun vartettua.. niin unohtaa sen aivan varmasti siihen mennessä, kun vartos on onnistunut. Tällaisia ”sekahedelmäpuita” meidänkin pihassamme kasvaa, joista toivottavasti  lajikkeet selviävät sitten joskus myöhemmin.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *