Jänis söi omenapuun

Uskomuksen mukaan kotipihassa kuutamossa vierailevan jäniksen näkeminen on hyvä enne. Kukahan sen lienee keksinyt? Tekisi mieli väittää vastaan..

No näinhän tässä taisi päästä käymään. Ei tullut laitettua verkkoa ja jänis söi jo mukavaan kasvuun ehtineen Keltakaneli–omenapuun. Vaikka omenapuun puuaines on kovaa ja sitkeää, pystyy mokoma talttahammas tekemään vahinkoa kuoren lisäksi puuainekseen saakka. Pätkä tyvestä jäi ehjäksi. Jos puun katkaisisi, ehjästä tyvestä saattaisi tulla vielä jotain. Omenapuu on kyllä sinnikäs veikko, mutta tähän istutetaan uusi taimi.

Oliko se kaunis valkoinen metsäjänis vai peltojänis eli rusehtava rusakko? Rusakot ovat alun perin Venäjän aroilta tänne muuttaneita rotjakkeita, joita voisi luonnehtia isomman koiran kokoisiksi. Ne ovat myös sujuvasti kaupungistuneet ja pelkäävät ihmistä korkeintaan auton ratissa. Kasvimieltymykset molemmilla samat: omenat ja luumut ovat herkkua, seuraavaksi popsitaan sitten norjanangervot. Miten näiltä voisi suojautua?

 

Meillä täällä maalla jänisten tuhot alkavat yleensä vasta joulun jälkeen. Tänä talvena ne alkoivat jo ennen joulua. Puutarhassa talvehtivat taimipenkit verkotetaan ennen talven tuloa. Tukeva koiraverkko on siihen puuhaan mukavan napakkaa. Verkon kiinnittää tolppaan nopeasti parilla narun pätkällä. Keväällä sitten verkot rullataan taas varastoon. Jänöjussia on harmittanut aitaus varmasti – polku aidan vierustalla tuntuu olevan kovassa käytössä ja pysyvän auki lumisateista huolimatta.

Kun pihaan istutetuille omenapuun taimille ei verkkoa ollut jäljellä, piti turvautua muihin konsteihin. Ja niinpä pihan taimet saivat suojan tuomen oksista. Tuomi on täällä Pirkanmaalla alueen maakuntakasvi, eli sitä löytyy kohtuullisen helposti pellon pientareilta. Tuomi sopisi muutenkin puutarhan laitaan kasvamaan, koska siinä viihtyvät hyvin hedelmäpuiden tuholaisia syövät petopunkit. Ihmisten rohtona tuomen kuorta on käytetty mm. särkylääkkeenä. Tuomen tuoreessa kuoressa ja puussa on amygdaliinia, joka maistuu karvaalle ja haisee pahalle karvasmantelille. Onneksi myös jänisten ja myyrien mielestä!

Tuomen oksat pistellään suojattavan puun ympärille pystyyn lumihankeen ja sitaistaan puun kanssa samaan nippuun. Kun niitä on omenapuun oksien seassa riittävän paljon, ei jäniksellä ole enää halua tulla arpomaan oksista niitä paremman makuisia. Tämä keino on meillä tehonnut hyvin ja sen voi tehdä, vaikka maa olisi jo jäässä ja lumessa.

Tuomen lisäksi jänis ei koske mustaherukkaan. Mökillä istutettiin omenapuun taimien kanssa samaan kuoppaan aina mustaherukkapensas. Sekin on toiminut hyvin – ja tulee sekä marjoja että omenoita Puutarhalla on kuullut myös Pirkka-niksin eli sukkahousun lahkeeseen sullotaan ihmisen hiuksia ja jänikset pysyvät poissa. Saisikohan niitä parturista, jos kävisi anelemassa?

Ja vielä yksi niksi on jäljellä. Myös kuusenoksia voi käyttää nuoren puun suojaamiseen. Kuusenoksia on vedetty nippu omenapuun rungon ympärille ja sidottu ne tuorekelmulla kiinni. Jos laittaisi vielä jouluvalot, niin siinähän olisi valmis pihakoriste.

 

4 vastausta artikkeliin ”Jänis söi omenapuun

  1. Terve.
    Jänöistä ei ongelmia ole täällä.
    Siirsin muutama vuosi sitten punavaahteran taimen toiseen paikkaan, ensmäne vuosi…ei elon merkkiä. Sitten vihreetä pukkasi joka oksalta useampana vuotena. Tänävuonna yhtäkkiä loppukesänä lehdet täysin ruskeaksi. Mitä tapahtui?

  2. Meillä ei enää talttahampaat ja sorkkajalat takapihalla herkuttele kun on koira-aita ja koiran haju pihan ympäri. Mutta niinhän siinä kävi että etupihan uusi tuurenpihlaja unohtui suojata ja se on nyt kaluttu. Jos eivät jäännöksistä kerätyt vartteet lähde kasvuun, tullaan piankin kyselemään Säijästä uutta puuta. 😊

  3. Moi. Vaikean kysymyksen heitit. Joskus lehtipuu ruskettuu kesken kesän ja syynä on usein häiriö juuristossa. Se voi olla jo edellisen talven jäätymistä (kun talvet ovat tällaista vettä ja jäätä). Tai sitten shokki kasvukaudella – liikaa lannoitusta tai liian pitkä kuivuminen (miksei myös liian pitkä märkyys juurilla). Sitten lehtiä ruskettavat sienitauditkin… hyvää onnea puulle, että se taas keväällä vihertyisi:)

  4. Hei Hanna. Pihlajista tuurenpihlaja on siitä merkillinen, että jänikset pitävät siitä kovasti. Kävimme kerran vierailulla Sundbergin taimistolla Lohjalla ja siellä kertoivat, että jos jänis pääsee verkkoaidan raosta taimiston puolelle, niin ennen omenapuita se löytää juuri nuo tuurenpihlajat… Keväällä varttamaan ja jos ei tärppää, niin nähdään puutarhalla:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *