Tulipa vastaan antikvariaatti Coppola & Varpaisesta oikea puutarhurin aarre: vuonna 1913 painettu Ben Walter Heikelin kirja ”Hedelmän- ja marjanviljelys avomaalla (kustantajana Otava). Mitä ne yli sata vuotta sitten puuhasivatkaan puutarhassa? Ojitus, hedelmäpuiden leikkaaminen, perusrunkojen kasvattaminen, ruiskutusnesteiden valmistaminen tuhohyönteisten ja sienien torjumiseksi, kääpiöpuut.. Hetkinen –kääpiöpuut! Oliko niitä jo yli sata vuotta sitten? Vastahan ne tulivat meille puutarhoihin uutuuksina.

B.W.Heikel: Hedelmän ja marjanviljelys avomaalla 1913

Heikelin kääpiöpuut olivat huomattavasti aremmille perusrungoille kasvatettuja, koska niitä kirjassa neuvotaan suojaamaan ja maalta vaaditaan erityisen hyvää ojitusta. Syksyllä suositellaan juurten suojaksi peittämistä – jopa loppukesällä kylvetty ruis kelpaa korsineen peittämään niiden juuristoaluetta liialta jäätymiseltä. Nykyiset lajikkeet hillittykasvuisista omenapuista ovat siis jo huomattavasti kestävämpiä. Kääpiöpuista tunnettiin kuitenkin se sama asia kuin nykyistä istuttajaa kiinnostaa: puut tuottavat satoa jo nuorempina. Yhtä pitkäikäisiä ne eivät edelleenkään ole kuin normaalikokoiset puut.

B.W.Heikel kirjoitti kirjan 1913 eli saman vuonna kuin puutarhamme perustaja Eino Haikala syntyi. Myös appi tiesi monia arempien kasvien kasvattamiseen liittyneitä niksejä, jotka kuuluivat vanhaan puutarhaosaamiseen. Hienoja hedelmälajikkeita viljeltiin matalina aitaan kasvatettuina säleikköpuina, joiden peittäminen talvella tehtiin koko oksiston yli. Suuri innoittaja tässä vaivassa oli se, että tuontihedelmiä ei juuri tunnettu ja hienommat hedelmät olivat hyvin arvostettuja.

Wikipedia valottaa Heikelistä hauskojakin puolia. Hän perusti 1916 Parolaan Marja Oy –nimisen yhtiön ja valmisti siellä kirkkoviiniä ja pieniä määriä alkoholia sisältäneitä hehkumehua ja marjahyytelöä. Kun kieltolaki tuli voimaan sai Heikel kahden vuoden ehdollisen rangaistuksen, koska tuotteet ylittivät lain salliman 2 prosentin alkoholirajan. Heikel lähtikin siitä suivaantuneena Etelä-Amerikkaan ja viljeli loppuelämänsä hedelmiä Paraquaissa.

Mahtoiko hän siellä rakennella samanlaisia tikapuita hedelmien poimimiseen kuin on piirroskuvina tässä kirjassa:

Monissa vanhoissa puutarhakirjoissa on hienoja havainnepiirroksia sen ajan työvälineistä. Tässä Heikelin tikapuut ja lisänä selitys: ”Parasta on sopivien tikapuitten (kuva) avulla tai pienemmissä oloissa tuolilla, laatikolla tai muulla sopivalla alustalla seisten käsin poimia kukin hedelmä erikseen pieneen sisältä pehmeällä aineella verhottuun käsiastiaan.”