Uskomuksen mukaan kotipihassa kuutamossa vierailevan jäniksen näkeminen on hyvä enne. Kukahan sen lienee keksinyt? Tekisi mieli väittää vastaan..
Oliko se kaunis valkoinen metsäjänis vai peltojänis eli rusehtava rusakko? Rusakot ovat alun perin Venäjän aroilta tänne muuttaneita rotjakkeita, joita voisi luonnehtia isomman koiran kokoisiksi. Ne ovat myös sujuvasti kaupungistuneet ja pelkäävät ihmistä korkeintaan auton ratissa. Kasvimieltymykset molemmilla samat: omenat ja luumut ovat herkkua, seuraavaksi popsitaan sitten norjanangervot. Miten näiltä voisi suojautua?
Kun pihaan istutetuille omenapuun taimille ei verkkoa ollut jäljellä, piti turvautua muihin konsteihin. Ja niinpä pihan taimet saivat suojan tuomen oksista. Tuomi on täällä Pirkanmaalla alueen maakuntakasvi, eli sitä löytyy kohtuullisen helposti pellon pientareilta. Tuomi sopisi muutenkin puutarhan laitaan kasvamaan, koska siinä viihtyvät hyvin hedelmäpuiden tuholaisia syövät petopunkit. Ihmisten rohtona tuomen kuorta on käytetty mm. särkylääkkeenä. Tuomen tuoreessa kuoressa ja puussa on amygdaliinia, joka maistuu karvaalle ja haisee pahalle karvasmantelille. Onneksi myös jänisten ja myyrien mielestä!
Tuomen lisäksi jänis ei koske mustaherukkaan. Mökillä istutettiin omenapuun taimien kanssa samaan kuoppaan aina mustaherukkapensas. Sekin on toiminut hyvin – ja tulee sekä marjoja että omenoita Puutarhalla on kuullut myös Pirkka-niksin eli sukkahousun lahkeeseen sullotaan ihmisen hiuksia ja jänikset pysyvät poissa. Saisikohan niitä parturista, jos kävisi anelemassa?