Monet puutarhan asiakkaat kyselevät, miten kauan Haikalan puutarha on ollut Säijässä. Ympärillä on vanha pihapiiri ja serbiankuusimetsiköt. Haikalan tila oli vielä 1960-luvulla nimeltään Typpy ja jäänyt ilman isäntää 1930-luvulla, kun Oskari Typpy kuoli. Typyn maat olivat vuokralla ja nykyiset jalopuupellot kasvoivat viljaa.
Tilan ostivat Klausin vanhemmet 1968, kun Klausin isä Eino oli valittu Tampereen yliopiston tilastotieteen professoriksi ja matka Nurmijärvelle kotiin oli pitkä. Nykyään Nurmijärvellä on vanhan puutarhan paikalla Haikalan asuntoalue.
Säijän saviset maat haastoivat viljelijää. Eino Haikala oli herrasmies myös puutarhassa, hän käytti aina solmiota. Tällaiselta puutarha näytti 1970-luvun alussa.
Eino Haikala oli uskomattoman karismaattinen henkilö. Hänessä yhdistyi tiedemiehen älykkyys, kekseliäs käytännön oivaltaminen ja suuret linjat. Kun minusta tuli perheen nuorin miniä 80-luvulla, puutarha oli Säijässä jo laaja. Pellot kasvoivat narsisseja ja mahoniaa sekä usealla hehtaarilla jalopuiden taimia. Muovihuoneissa kukoistivat mansikat, mustavadelmat, puutarhavadelmat ja monenlaiset syötävät vihannekset sekä kukat.
Itse tehdyt muovihuoneet tuottivat monenlaista satoa. Tässä salkopapuja ja etualalla Suomen ensimmäiset värililjat nupuissaan.
Puutarha oli Eino Haikalan koekenttä ja hän etsi uusia lajikkeita maailmalta sekä teki aina pistokkaita kaikesta mahdollisesta. Häntä ei koskaan kahlinnut ennakkoluulo, että jotain ei voisi tehdä. Pilke silmässä hän vangitsi kuulijansa mielenkiintoisilla jutuillaan. Kommentit sivaltelivat myös päivänpolitiikkaa ja monet kävijät viihtyivätkin puutarhassa pitkään juttelemassa. ”Mansikkaprofessori” kiinnosti myös puutarhaluentojen pitäjänä.
Tänään on 12.5.2013 ja Einon syntymästä on sata vuotta. Hän innosti meidät jatkamaan aloittamaansa viljelyä Säijässä. Päivä on äitienpäivä ja liputuspäivä ja nostamme lipun salkoon myös isoisän muistoksi. Puutarhan muoto ja viljellyt kasvit ovat osittain muuttuneet, mutta pistokkaiden tekemisen viehätys ei ole edelleenkään kadonnut minnekään.
Eino Haikalan mieluisin matkakohde oli Ranska ja hän opiskeli vielä 70-vuotiaana italian kielenkin. Ranskalaiset puutarhalehdet kuuluivat talven lukemistoon.
