Tämän kauniin ja erittäin talvenkestävän esikon saimme viljelyyn taannoin puutarhaystävältämme Kurrelta. Hän kutsui sitä itse ruusuesikoksi. Koska sen kukat ovat kauniin vaaleanpunaiset, sai se pitää ruusuesikon nimen meillä useamman vuoden ajan. Kurren esikko on osoittautunut todella kestäväksi esikkolajiksi ja se avaa kukkansa keväällä aina ensimmäisenä koko perennamaalla. Joskus jopa niin aikaisin, että sen päälle joutuu heittämään illalla pakkasharson, jotta kukat eivät paleltuisi kevään yöpakkasilla. Vaaleanpunaisen kukan keskustassa on keltainen tähden muotoinen kuvio jota ympäröi ohut valkoinen reunus. Lehdet ovat melko pienet ja esikko muodostaa nopeasti kauniita kukkivia mättäitä. Kurren esikko kestää myös suhteellisen aurinkoista kasvupaikkaa läpi kesän. Jos paikka on liian kuuma, sen lehdet saattavat elokuussa kellastua, mutta ennen syksyä esikko puskee maasta esiin uuden tuuhean lehtiruusukkeen seuraavaa kevättä varten. Talven tullen sitä ei ole koskaan tarvinnut suojata tai peittää.
Tänä talvena lajikkeen tarkempi määrittely kuitenkin alkoi kiinnostaa ja etsintä puutarhakirjoista ja netistä alkoi. Esikoiden lajivalikoima on todella laaja ja hyvää kirjaa ei vielä ole sattunut kohdalle. Vaihtoehtoja herttaisen ruusuesikon uudelleen ristimiseen on nyt ainakin kaksi. Yksi vaihtoehto on kääpiöesikko, määritys tarkemmin Primula vulgaris subsp. sibthorpii. Tarkempaa suomenkielistä nimitystä ei ole ainakaan vielä löytynyt. Toisena vaihtoehtona on ollut suikeroesikko Primula x pruhoniciana. Jokin perusmuoto tai ehkä Juliae-hybridi, vanha lajike Betty Green. Sen jäljet johtaisivat Hollantiin 1940-luvulle.
Kääpiöesikon tarina on ehdottomasti kiehtovampi: sen vaaleankeltainen perusmuoto (Primula vulgaris) on hyvin yleinen Euroopassa ja läntisessä Aasiassa, mutta tämä ”Sibthorpii” – alalaji on ilmeisesti löytynyt Kreikasta. ”Sibthorpii”-esikkoa esiintyy sekä valkoisen että vaaleanpunaisen eri sävyissä. Se on kevään sesonkikukkana myydyn markettiesikon kantavanhempia ja siis todellinen perinne-esikko. Alkuperäisillä kasvupaikoillaan se on tottunut siis myös melko kuumaan ja kuivaan ilmastoon muihin esikoihin verrattuna. Nimensä esikko on saanut John Sibthorpin mukaan (1758-1796), joka oli Oxfordin yliopiston botaniikan professori. Hän teki perusteellisen kiertomatkan Kreikkaan ja sen tuloksena julkaistiin kasvien kuvat kirjasarjana Flora Graeca, jota painettiin hyvin pieni määrä. Digimuodossa retken kauniita ja kiehtovia vanhan ajan kasvipiirroksia on nykyään nähtävillä englantilaisesta osoitteesta: http://www.bodleian.ox.ac.uk/science/resources/sherardian-library/flora_graeca.
Kohta esikot eli primulat taas avaavat ensimmäiset kukkansa. Latinaksi primula- sana tarkoittaakin ”ensimmäisenä kukkivaa”. Mielellämme otamme vastaan kommentteja tunnistamisen avuksi.
Heippa! Tutulta näyttää tuo kääpiöesikkokuva. Ei minulla juuri tuollaista kyllä ole, mutta runsaasti toisia versioita, kun joskus takavuosina istutin kevääksi ostettuja ruukku-kääpiöesikkoja tavallisten siemenistä kylvettyjen kevätesikoiden kaveriksi kukkapenkkiin.
Sain tulokseksi sekä isoja- ja vieläkin isompikukkaisia keltaisia, joita vaaleudeltaan eri asteisia, jotkut lähes valkoisia; pieniä tai isompia punakukkaisia, oransseja erikokoisin teriöin jne. Montakohan kertaa ovatkaan mahtaneet risteytyä keskenään? Blogissani Tertunkasvimaailma on ainakin kerran kajottu aiheeseen tänä keväänä, mutta aiempinakin vuosina.
Hei Terttu,
Kiitos kommenteista! Kävin sivuillasi ja sinulla on siellä todella paljon mielenkiintoisia valokuvia kasveistasi. Aurinkoista syksyn jatkoa!
Hei. Asun vanhassa talossa Porissa Kokemäenjoen rannalla. Pihassa on suurehko, kymmeniä vuosia vanha perennapenkki. Sitä reunustavat kuvan esikot, niitä on monta metriä. Se on todella herttainen ja sovitaan
sitkeä.
Minulla kasvaa tätä kaunokaosta hienoissa riveissä ja ihastusta on ollut, mikä tämä on ja mistä olet sen saanut ovat kysymyksiä. Minulla nämä kasvavat erittäin paahteisella pihalla ja kukkivat vuodesta toiseen . Olen jakanut niitä ystävilleni ja tutuille ja olen jakanut niitä uusiin pankkeihin kaunistuttamaan pihaa. Menestyvät toki ruukkuistutuksissa ja laatikoissa ja kun ovat kukkineet siirrän ne takaisin penkkiin. Mistään kirjoista en ole löytänyt tälle nimeä mutta ruusuesikko tuntuu hyvältä ehdotuksesta.