Kevät tuli ja syksyn viimeinen artikkeli päättyi karhunvadelman talvisuojaukseen. Vaikka ajatuksissa oli, että talvella on paljon aikaa kirjoittaa blogiin, ei kirjoituksia vaan syntynyt. Auringon paisteella on siis ehdoton yhteys tuohon puutarhakärpäsen heräämiseen. Mutta nyt kevät on koittanut ja vieläpä hyvin aikainen kevät. Lunta ei ole enää ollenkaan, mutta pakkasyöt pitävät kasvit edelleen lepäämässä. Siis paljon mukavaa aikaa kevätsiivoukseen puutarhassa.

Eilen puuhailimme muovihallissa ja samalla poistettiin karhunvadelman päältä muovipeite. Varret ovat tuoreita ja lehdet ovat säilyneet  hyvin. Myyrätkin olivat pysyneet poissa pesäpuuhista muovisuojan alta. Myrkkypurkilla oli kyllä vierailtu eli se oli jälleen tarpeellinen.

Hyvin säilyneet satovarret odottavat nostoa ylös ja sidontaa tukinaruihin. Thornless evergreen- lajikkeen varret kestävät hyvin muovin ja lumipeitteen painon. Tavallista puutarhavadelmaa ei voisi näin rankasti käsitellä, vaan niissä varret katkeavat herkemmin.

Kova kiire ei vielä ylös nostamiseen ole. Yleensä peittomuovitkin on poistettu vasta toukokuun puolella. Tukilankoja vaakasuoraan on kaksi, joihin sidomme vadelmanvarret viuhkamaisesti. Vähän varsia joutuu keväällä harventamaan, mutta silloin kokonaan poistettavaksi voi valita kaikkein hennoimmat varret tai talvisuojauksen aikaan murtuneet varret. Sidonnassa käyttökelpoisinta on luonnon niini. Miettiä kannattaa myös jo keväällä sitä, minne ohjataan ne kaikki uudet juurakosta kasvavat varret, jotka myös haluavat valloittaa tilaa. Nehän eivät vielä tuota satoa, mutta niistä tulee seuraavan kesän sato. Sitomisoperaatioon kannattaa siis varautua myös muutaman kerran kesän aikana, kun kasvu pääsee vauhtiin.

Thornless evergreen- lajike on ikivihreä. Tänä talvena vanhat lehdet ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin vihreinä. Sadon kannalta on kuitenkin tärkeintä, että varret ovat edelleen tuoreet. Odotettavissa siis herkullisia vadelmia syksyllä.