Kevään ilmat ovat olleet oikulliset. Välillä paukkuu helleraja rikki ja seuraavana päivänä hytisemme viiden asteen sadesäässä, jonka pohjoisesta puhaltava tuuli saa tuntumaan nollakeliltä. Lämpöjakso on saanut jo perinteiset violetit pihasyreenit kukkaan. 1800-luvulla syreeni oli pihojemme yleisin koristepensas ja edelleen sitä istutetaan paljon. Lajikkeita on hyvin erilaisia, mutta syreeni kaipaa aina hyvin kalkitun kasvualustan ja melko paljon ravinteita. Kova savimaa kannattaa muokata huolella, muuten syreenin juuret jäävät pintaan ja kasvu on kituvaa.

Lämpimään ja suojaisaan paikkaan voi istuttaa erityisen hienokukkaisen jalosyreenin. Vaikka  maailmassa lienee noin 2000 erilaista jalosyreenilajiketta, on niitä taimistoissa tarjolla melko rajoittunut määrä. Valkokukkaisista mielenkiintoinen on  kerrattukukkainen ”Moskovan kaunotar” eli ”Krasavitsa Moskvy”, jonka syntymävuodeksi tiedetään 1974. Se on neuvostoliittolaisen amatöörijalostajan Leonid Kolesnikovin lajike. Kolesnikov työskenteli leipätyökseen autokorjaamossa, mutta risteytti syreenejä kolmen vuosikymmenen ajan pölyttämällä niitä ja kylvämällä siemenet. Hän sai aikaiseksi kolmesataa erilaista lajiketta, joista ”Moskovan kaunotar” on tunnetuin.

Valkoinen kukka on nuppuna vaaleanpunerva, mutta muuttuu nopeasti kokonaan valkoiseksi. Kukkaterttu on todella näyttävä.

”Moskovan kaunotar” -syreeni on kiinnostanut harrastajia, koska sitä ei vanhastaan ole montaa pensasta Suomessa.  Tarinan mukaan aikoinaan Kekkonen sai pensaita lahjaksi, mutta taimia ei Neuvostoliitosta muuten voinut ostaa. Helsingissä Hesperian puistossa on ainoat löydetyt vanhemmat istutukset.  Syreeni kasvaa muodoltaan hieman puumaisena, joten tuuheaa suojapensasta siitä ei saa. Hurmaavan valkoisen kaunottaren kylläkin.