Tulipa vastaan antikvariaatti Coppola & Varpaisesta oikea puutarhurin aarre: vuonna 1913 painettu Ben Walter Heikelin kirja ”Hedelmän- ja marjanviljelys avomaalla (kustantajana Otava). Mitä ne yli sata vuotta sitten puuhasivatkaan puutarhassa? Ojitus, hedelmäpuiden leikkaaminen, perusrunkojen kasvattaminen, ruiskutusnesteiden valmistaminen tuhohyönteisten ja sienien torjumiseksi, kääpiöpuut.. Hetkinen –kääpiöpuut! Oliko niitä jo yli sata vuotta sitten? Vastahan ne tulivat meille puutarhoihin uutuuksina.
Heikelin kääpiöpuut olivat huomattavasti aremmille perusrungoille kasvatettuja, koska niitä kirjassa neuvotaan suojaamaan ja maalta vaaditaan erityisen hyvää ojitusta. Syksyllä suositellaan juurten suojaksi peittämistä – jopa loppukesällä kylvetty ruis kelpaa korsineen peittämään niiden juuristoaluetta liialta jäätymiseltä. Nykyiset lajikkeet hillittykasvuisista omenapuista ovat siis jo huomattavasti kestävämpiä. Kääpiöpuista tunnettiin kuitenkin se sama asia kuin nykyistä istuttajaa kiinnostaa: puut tuottavat satoa jo nuorempina. Yhtä pitkäikäisiä ne eivät edelleenkään ole kuin normaalikokoiset puut.
B.W.Heikel kirjoitti kirjan 1913 eli saman vuonna kuin puutarhamme perustaja Eino Haikala syntyi. Myös appi tiesi monia arempien kasvien kasvattamiseen liittyneitä niksejä, jotka kuuluivat vanhaan puutarhaosaamiseen. Hienoja hedelmälajikkeita viljeltiin matalina aitaan kasvatettuina säleikköpuina, joiden peittäminen talvella tehtiin koko oksiston yli. Suuri innoittaja tässä vaivassa oli se, että tuontihedelmiä ei juuri tunnettu ja hienommat hedelmät olivat hyvin arvostettuja.
Wikipedia valottaa Heikelistä hauskojakin puolia. Hän perusti 1916 Parolaan Marja Oy –nimisen yhtiön ja valmisti siellä kirkkoviiniä ja pieniä määriä alkoholia sisältäneitä hehkumehua ja marjahyytelöä. Kun kieltolaki tuli voimaan sai Heikel kahden vuoden ehdollisen rangaistuksen, koska tuotteet ylittivät lain salliman 2 prosentin alkoholirajan. Heikel lähtikin siitä suivaantuneena Etelä-Amerikkaan ja viljeli loppuelämänsä hedelmiä Paraquaissa.
Mahtoiko hän siellä rakennella samanlaisia tikapuita hedelmien poimimiseen kuin on piirroskuvina tässä kirjassa:
Kylläpä on melkoinen aarre tuo kirja, kannattaa tosiaan pitää silmät auki antikvariaateissa! Ennen edistyksillisillä tarhureilla oli todellista mielenkiintoa ja haastetta saada hankittua ja viljeltyä kaikenlaista hiukan erilaista: suojapeitteet ennen harsoja, rakenteet, leikkausopit ym. Mielenkiintoista!
Todellinen aarre – en ole tiennyt tuolta ajalta olevia puutarhakirjoja myynnissä olevankaan! Kirjastossa olen niitä joskus varovaisesti lueskellut.
Huomasin postauksen houkuttelevan otsikon Sarin puutarhablogilistassa ja otsikon takaa löytyi kaunis ja mielenkiintoinen blogi.
Tunnelmallista marraskuuta!
Hei Saila ja Sara, olipa hauskaa miten nopeasti tällainen kirja-aarre herätti teissä kiinnostusta:) Nämä vanhat puutarhakirjat ovat todellisia tietokirjoja ja nyt talvella kun puutarhatöiltä on enemmän aikaa, on näitä hauska tutkailla. Mukavaa lumipäivää teille molemmille!
Mulla olis tuo kirja voi kysyä lisää
Hauska kuulla, että niitä on enemmänkin vielä olemassa!