Uskomuksen mukaan kotipihassa kuutamossa vierailevan jäniksen näkeminen on hyvä enne. Kukahan sen lienee keksinyt? Tekisi mieli väittää vastaan..
No näinhän tässä taisi päästä käymään. Ei tullut laitettua verkkoa ja jänis söi jo mukavaan kasvuun ehtineen Keltakaneli–omenapuun. Vaikka omenapuun puuaines on kovaa ja sitkeää, pystyy mokoma talttahammas tekemään vahinkoa kuoren lisäksi puuainekseen saakka. Pätkä tyvestä jäi ehjäksi. Jos puun katkaisisi, ehjästä tyvestä saattaisi tulla vielä jotain. Omenapuu on kyllä sinnikäs veikko, mutta tähän istutetaan uusi taimi.
Oliko se kaunis valkoinen metsäjänis vai peltojänis eli rusehtava rusakko? Rusakot ovat alun perin Venäjän aroilta tänne muuttaneita rotjakkeita, joita voisi luonnehtia isomman koiran kokoisiksi. Ne ovat myös sujuvasti kaupungistuneet ja pelkäävät ihmistä korkeintaan auton ratissa. Kasvimieltymykset molemmilla samat: omenat ja luumut ovat herkkua, seuraavaksi popsitaan sitten norjanangervot. Miten näiltä voisi suojautua?
Meillä täällä maalla jänisten tuhot alkavat yleensä vasta joulun jälkeen. Tänä talvena ne alkoivat jo ennen joulua. Puutarhassa talvehtivat taimipenkit verkotetaan ennen talven tuloa. Tukeva koiraverkko on siihen puuhaan mukavan napakkaa. Verkon kiinnittää tolppaan nopeasti parilla narun pätkällä. Keväällä sitten verkot rullataan taas varastoon. Jänöjussia on harmittanut aitaus varmasti – polku aidan vierustalla tuntuu olevan kovassa käytössä ja pysyvän auki lumisateista huolimatta.
Kun pihaan istutetuille omenapuun taimille ei verkkoa ollut jäljellä, piti turvautua muihin konsteihin. Ja niinpä pihan taimet saivat suojan tuomen oksista. Tuomi on täällä Pirkanmaalla alueen maakuntakasvi, eli sitä löytyy kohtuullisen helposti pellon pientareilta. Tuomi sopisi muutenkin puutarhan laitaan kasvamaan, koska siinä viihtyvät hyvin hedelmäpuiden tuholaisia syövät petopunkit. Ihmisten rohtona tuomen kuorta on käytetty mm. särkylääkkeenä. Tuomen tuoreessa kuoressa ja puussa on amygdaliinia, joka maistuu karvaalle ja haisee pahalle karvasmantelille. Onneksi myös jänisten ja myyrien mielestä!
Tuomen oksat pistellään suojattavan puun ympärille pystyyn lumihankeen ja sitaistaan puun kanssa samaan nippuun. Kun niitä on omenapuun oksien seassa riittävän paljon, ei jäniksellä ole enää halua tulla arpomaan oksista niitä paremman makuisia. Tämä keino on meillä tehonnut hyvin ja sen voi tehdä, vaikka maa olisi jo jäässä ja lumessa.
Tuomen lisäksi jänis ei koske mustaherukkaan. Mökillä istutettiin omenapuun taimien kanssa samaan kuoppaan aina mustaherukkapensas. Sekin on toiminut hyvin – ja tulee sekä marjoja että omenoita Puutarhalla on kuullut myös Pirkka-niksin eli sukkahousun lahkeeseen sullotaan ihmisen hiuksia ja jänikset pysyvät poissa. Saisikohan niitä parturista, jos kävisi anelemassa?
Ja vielä yksi niksi on jäljellä. Myös kuusenoksia voi käyttää nuoren puun suojaamiseen. Kuusenoksia on vedetty nippu omenapuun rungon ympärille ja sidottu ne tuorekelmulla kiinni. Jos laittaisi vielä jouluvalot, niin siinähän olisi valmis pihakoriste.
Terve.
Jänöistä ei ongelmia ole täällä.
Siirsin muutama vuosi sitten punavaahteran taimen toiseen paikkaan, ensmäne vuosi…ei elon merkkiä. Sitten vihreetä pukkasi joka oksalta useampana vuotena. Tänävuonna yhtäkkiä loppukesänä lehdet täysin ruskeaksi. Mitä tapahtui?
Meillä ei enää talttahampaat ja sorkkajalat takapihalla herkuttele kun on koira-aita ja koiran haju pihan ympäri. Mutta niinhän siinä kävi että etupihan uusi tuurenpihlaja unohtui suojata ja se on nyt kaluttu. Jos eivät jäännöksistä kerätyt vartteet lähde kasvuun, tullaan piankin kyselemään Säijästä uutta puuta. 😊
Moi. Vaikean kysymyksen heitit. Joskus lehtipuu ruskettuu kesken kesän ja syynä on usein häiriö juuristossa. Se voi olla jo edellisen talven jäätymistä (kun talvet ovat tällaista vettä ja jäätä). Tai sitten shokki kasvukaudella – liikaa lannoitusta tai liian pitkä kuivuminen (miksei myös liian pitkä märkyys juurilla). Sitten lehtiä ruskettavat sienitauditkin… hyvää onnea puulle, että se taas keväällä vihertyisi:)
Hei Hanna. Pihlajista tuurenpihlaja on siitä merkillinen, että jänikset pitävät siitä kovasti. Kävimme kerran vierailulla Sundbergin taimistolla Lohjalla ja siellä kertoivat, että jos jänis pääsee verkkoaidan raosta taimiston puolelle, niin ennen omenapuita se löytää juuri nuo tuurenpihlajat… Keväällä varttamaan ja jos ei tärppää, niin nähdään puutarhalla:)
Minulla järsi pupu timanttituijan runkoa. Maalasin jäljet Hankkijan myymällä haavavoiteella. Mmitenkähän käy. Voipi olla, että vaurion on liian suuri. Melkein puolen metrin matkalta toinen puoli runkoa.
Tänä talvena on jänikset olleet tosi nälkäisiä. Kas kun tuijakin kelpasi, se maistuu yleensä jäniksenkin mielestä pahalle:)
Jänis söi yli metrin matkalta omenapuun, tein keväällä telineen syönti alueen yläpäähän asetin vesiastian molemmille puolelle puuta.Revin froteekankaasta suikaleina sidoin suikaleina päät terveeseen kuorien ympärille, toisen pään vesiastian. Totesin, että puu imi vettä astioista. Vettä olen lisännyt lähes päivittäin. Puu kukki ja alkoi kasvattamaan omenia. Nyt omenat ovat kasvaneet kauniin punaiseksi saa kohta korjata sadon.
No tuohan oli mielenkiintoinen juttu!
Meillä on jäljellä enää vain yksi talon alkuperäisistä 1930-luvun omenapuista. Rusakon penteleet löysivät sen viime talvena.
Puuta oli edellisenä syksynä alettu omasta toimesta keventämään vuosien tauon jälkeen, sillä sen oksasto oli äärimmäisen tiheä, toispuoleinen ja viisti maata. Paholaiset söivät kaikki oksat niin korkealle kuin ylettivät.
Tämä puu on tosi sitkeä, se antoi seuraavana kesänä parhaimman sadon vuosikausiin. Kun vielä saisi selville, mikä se on laatuaan? (Pirkkalassa se on)
Omppu on sitkeä otus. Puulle asti ympärisyöty yksilö teki 2 vuotta omenaa kun pistin keinokuoren ulkotulipurkin vahasta, sitten kuoli. Toinen jossa jälsikerros (kuoren pohjaosa) oli jäljellä TOIPUI vahan alla ja nyt myös paksuuskasvu on OK. Tuomenoksat tuli kokeiltua – ei toimi. Kyllä Jussilla on kuutamoöinä aikaa nuuskia ja valikoida. Rusakko takajaloille nostettuna yltää muuten noin 80 cm hangen pinnasta, niin että 120cm verkkoja pitää lumitalvena nostella ylöspäin. Hirvelle pitää sitten olla jotain härskiä rasvaa puun latvaversoihin haisemaan, verkotetut vaikka nauretaan nurin. Kyllä omena on sitten herkkua !
Käyskennellessäni pihalla, huomasin että rusakiot olivat syöneet kolmesta pienestä omenapuusta runkoa, oksia ja oksanpäitä. Viime yönä oli täysikuun aika ja kantohanki! Olivat mokanat kurkotelleet hangen päältä ja tehneet tuhoja🐰 Lapioin lumet pois puiden ympäriltä ja sukkahousut tulivat näkyviin! Oli ollut oikein juhlat omenapuiden ympärillä! Kun ilma lämpenee laitan haavabaksamia, uskon että saan pidettyä puut hengissä. Tuomi pitää istuttaa omppujen kaveriksi.
Jäniksillä on tänä talvena ollut kova nälkä, kun lumen alta ei saa mitään vihreää kaivettua. Tuomikikka on meillä käytössä ja on toiminut. Mutta istuta se tuomi jonnekin pihan reunamille tai hae oksia luvalla jostain pellonojasta.. ihan lähelle omenapuita en suosittele istuttamaan.
Hei! Meillä syöty useamman omenapuun runko ympäriinsä sekä myös Tuurenpihlaja. Olen miettinyt olisiko hyvä yrittää pelastaa puita sekä haavasuojalla että kelmutuksella yhdessä eli laittaa molemmat vai onko haittaa kelmutuksesta?
Hei!
Voihan jänis! Tänä talvena on paljon lunta ja paljon jänistuhoja. Harmi, jos on noin isot tuhot tulleet. Jos runko on kaluttu ympäriinsä ihan valkoiseen puuainekseen saakka, niin toipumismahdollisuudet on vähän heikot. Mutta aina kannattaa yrittää, varsinkin jos on ehjää kuorta yhtään tai nilakerrosta jäänyt jäljelle. Olen laittanut itse moninkertaisen tuorekelmun tiukkaan runkoon syödyn kohdan ympärille heti, kun olen huomannut tuhotyöt. Se on ensiapu, ettei kevätaurinko kuivata puuta. Sitten, kun pakkaset on ohi, olen ottanut kelmun pois, siistinyt kuoren ja laittanut haavasuojan. Se on toiminut aika hyvin, jos puu ei ole ollut valmiiksi toivoton tapaus. Jos syöntijäljet on ihan ympäri rungon ja valkoiseen puuhun saakka, niin voi yrittää kasvattaa puun uudelleen. Sahaa silloin puu poikki syödyn kohdan alapuolelta ja joko suojaa alkuun leikkuupinta kelmulla tai sivele suoraan haavanhoitoaineet. Vähän verkkoa myös sitten tyngän suojaksi. Nyt on paljon lunta eli todennäköisesti oikeaa lajiketta on vielä tallella eli saisi saman lajikkeen takaisin. Keväällä näkee, läheteekö uutta kasvua rungon tyngästä ja kesällä paras piiska valitaan, jottei uusi puu kasva ihan pensaana. Kerran on meillä tehty tällainen operaatio ja uusi puu kasvoi kyllä nopeasti, kun sillä oli valmiiksi isot juuret. Eli kuten vastauksesta huomaa, niin säännöllisesti meilläkin syötetään omenapuita jäniksille… niitä on varmaan tullut istuteltua vähän sinne ja tänne ja syksyllä aina joku unohtuu verkottaa. Toivotaan puillesi onnea yritykseen!
Meillä syöty sateenvarjojalava. Kirsikkapuun kyllä olin suojannut, muttei tullut mieleen että kaikki lehtipuut näköjään maistuu, harmi juttu! Ei auta muu kuin uutta puuta ostamaan.. Onneksi nyt tajusin suojata myös atsaleat, ne olisi varmaan olleet seuraavaksi ruokalistalla.
Moi Annika! Fiksu liike suojata nuo atsaleat- meiltä itseltäkin niiden kukkanuput on välillä menneet parempiin suihin. Monet lehtipuut ovat tänä talvena olleet vähän normaalia enempää vaarassa. Tuomi ja tavallinen pihlaja taitavat olla ne säästyneet, eikä jänikset myös syö kovin mielellään koivun taimia. Omenapuita on syöty paljon ja niistä on tullut meillekin asiakkailta paljon viestejä. Jopa aika vanhat omenapuut ovat kelvanneet. Varmaan talvi on ollut hyvin haastava noille jäniksille ja rusakoille, lumi tuli maahan melko aikaisin ja sitä on ollut paljon. Ja nyt vielä hankikantokin on jänisten kannalta hyvä ja niille viimeinen mahdollisuus ehtiä tekemään tuhoja. Harmi tuo sinun sateenvarjojalavasi! Se on yleensä myös aika kallis hankinta ja jos runko menee pilalle, niin onhan se koko puu sitten mennyttä. Sateenvarjojalava on vartettu sinne ylös yleensä vuorijalavan runkoon eli vaikka se juuresta tekisi uutta kasvua, niin se olisi sitten vuorijalavaa.