Juhannuksen ruusukaunottaret

Näyteikkuna

Juhannusruusun ja muiden sen sukuisten pimpinellaruusujen kukinta on ollut tänä vuonna hyvä ja kestänyt pitkään. Meille suomalaisille perinteinen valkoinen ja kerrattukukkainen Rosa spinosissima ”Plena” on ainoa oikea juhannusruusu. Sen alkuperä on tuntematon, mutta sitä on viljelty ainakin 1800-luvun alkupuolelta. Ruusu on kestävä ja kaunis ja sitä on helppo levittää juurivesoista. ”Plena” viihtyy parhaiten hiekkapitoisessa ja tuoreessa kasvupaikassa auringossa tai puolivarjossa ja kukkii aina edellisen vuoden versoilla. Siksi sitä harvennetaan vanhoja oksia poistamalla ja jos pensaan muotoa haluaa pyöristää leikkaamalla, kannattaa leikkaaminen tehdä heti kukinnan jälkeen. Näin saa juhannusruusun kukkimaan hyvin joka vuosi.

Rosa spinosissima "Plena"

Juhannusruusu on voimakkaasti tuoksuva kaunotar, joka on levinnyt Suomessa koko maahan. Ruotsalaiset kutsuvat sitä nimellä ”Finlands vita ros” ja englantilaiset ”Finnish White”. Suomen valkoisen ruusun ritarikunta on ruotsiksi Riddar av Finlads vita ros eli  voisi olla toiselta nimeltään ”Juhannusruusuritarit” .

Muitakin kestäviä pimpinellaruusuja maassamme on säilynyt harvinaisen paljon ja ne ovat todennäköisesti monet peräisin Pietarista, jossa tsaarin hovipuutarhuri Karl-August Freundlich jalosti uusia lajikkeita 1850-luvulta eteenpäin. Toisaalta lännestäkin on ruusuja meille tullut, vaaleanpunainen pimpinellaruusuihin kuuluva suviruusu ”Poppius” on nimetty Ruotsin maanviljelysakatemian koeasemalla ja suviruusu onkin yleisempi meillä Länsi-Suomessa ja kestävä Oulua myöten. Myös suviruusua on helppo lisätä juurivesoista. Kasvutavaltaan se on pensaana juhannusruusua tiheämpi ja pyöreämpi, korkeutta pensaalla voi olla jopa kaksi metriä. Kukinta on hieman juhannusruusua myöhemmin ja tuoksu on hieman juhannusruusua miedompi.

Rosa "Poppius"

Suviruusu ”Poppius” on nimetty Juvan pappilassa vuonna 1769 syntyneen Gabriel Poppiuksen mukaan, joka teki pitkän virkauran ja oli mm. valtiopäivämies ja Ruotsin tiedeakatemian jäsen. ”Poppius” -ruusun alkuperää ei tunneta, se saattaa olla jonkin pimpinellaruusun ja vuoriruusun risteymä.

Kauniiksi juhannuksen suosikiksi on tarjolla paljon muitakin Pimpinellifolia-ryhmän löytöruusuja, joita on nimetty esimerkiksi löytöpaikkansa mukaan. Niiden alkuperää on vaikea jäljittää, koska vanhoissa taimiluetteloissa ei ole ollut kuvia eikä lajikekuvauksia. Elimäeltä on peräisin morsionruusu ”Juhannusmorsian”, jonka hento vaalea punerrus muistuttaa papulanruusua. Kukat muuttuvat melkein valkoisiksi kukinnan edetessä ja ruusu tuoksuu hyvin samalle kuin juhannusruusu. Pensaana ”Juhannusmorsian” on hyvin pysty ja jäykkäoksainen ja kasvaa noin puolitoista metriä korkeaksi tiheäksi pensaaksi..

Juhannusmorsian

Kaunis morsionruusu on otettu koeviljelyyn Elimäeltä ja merkitty KESKAS-rekisteriin Laukaan Tervetaimiasemalle vuonna 1986. Lajikenimi ”Juhannusmorsian” on annettu sille vuonna 1995. Ruusulla on FinE- tavaramerkki eli se on ”suomalaista eliittiä” kasvimaailmassa.

Nyt kun juhannusruusut ja muut kesän ensimmäiset Pimpinellifoliat kukkivat, huomaa sen puutarhalla ruusuntaimien kysynnän kasvuna. Muutenkin ruusuja osataan kysyä omajuurisina taimina joka vuosi enemmän. Näin ne varmasti säilyvät ja leviävät juurivesoina pihoilta toisiin ja paikkakunnilta toisille kuten ennen vanhaankin oli tapana.