Jos karhua sanotaan metsän eläinten kuninkaaksi, on tammi puuna metsän kuningas. Se saattaa kasvaa yli 50-metriseksi ja elää yli tuhat vuotta.

Yhdellä kesäretkellä tallentui kuvaan Annalan huvilan, Villa Annebergin, edustalla kasvava komea tammi. Annalan puisto on nykyään Hyötykasviyhdistyksen hoidossa. Se on Helsingin toiseksi vanhin puisto heti Kaisaniemen jälkeen ja rakennettu 1830-luvulla. Tämä ei ole Annalan ainoa puu, alueella kasvaa kokonainen tammimetsä.

Tammia on maapallolla 450 lajia. Suomessa kasvaa luonnonvaraisena vain yksi laji, Lounais-Suomen lehtometsissä. Sitä kutsutaan metsätammeksi (Quercus robur) ja se viihtyy istutettuna täällä Pirkanmaallakin hyvin. Itse asiassa tammi menestyy jopa Oulun korkeudelle saakka, tosin keväthallat saattavat koetella nuoria taimia ja puita.Alkuun pienet tammentaimet ovat kovin hitaita. Tuntuu, että ne kasvavat vain alaspäin. Kymmensenttisellä taimella on jo kolme kertaa pituutensa mittainen juuri. Pienet tammentaimet hyötyvät siitä, jos ne saavat kasvaa verhopuuston alla, mutta jo nuoresta puusta ne tarvitsevat latvukselleen valoa. Vanhan tammen latvus on leveä ja sen paalujuuri voi olla jopa 10 metriä syvällä maassa. Siksi se pysyy kaikissa myrskyissäkin tukevasti paikallaan. Isot komeat tammet ovat todellisia avoimien paikkojen maisemapuita.

Tammi lisätään terhoista kylvämällä. Närhi tekee omaa kylvötyötään piilottamalla tammenterhoja talvivarastoikseen karikkeen ja sammalten alle. Myös oravat nappaavat kypsät terhot nopeasti puista. Terhoja ei kuivata, vaan ne kylvetään heti syksyllä. Samalla ne saavat kylmäkäsittelyn. Ennen kylvämistä voi tyhjät ja huonot terhot karsia pois laittamalla tammenterhot vesiämpäriin. Pinnalle nousevat ovat kevyitä ja niitä ei kannata kylvää. Yksin kasvava tammi ei yleensä tuota yhtä hyviä terhoja kuin useamman tammen ryhmä, jossa syntyy ristipölytys. Tammen emikukat ovat vaatimattomia, mutta hedekukat erottuvat vaaleankeltaisina norkkoina, kun ne riippuvat oksien kärjistä. Tuuli auttaa tammea pölytyksessä.

Jokainen tammi on yksilö ja latvukseltaan erilainen. Meillä kasvavat näin eri näköiset tammet omassa pihapiirissä. Tammella kestää kauan ennen kuin se alkaa tuottaa terhoja, jopa viisikymmentä vuotta. Paras kasvupaikka on runsasmultainen ja tuore savimaa, mutta vahvan juurensa avulla se pärjää huonoillakin kasvupaikoilla.

Tammea on käytetty monin tavoin. Keväällä on kerätty nuorien oksien kuorta, jossa on paljon tanniineja ja antioksidantteja. Tammen tanniinit eli parkkiaineet ovat antiseptisia ja niillä on hoidettu mm. haavoja, ihottumaa ja tulehduksia. Parkkiaineet ovat olleet tärkeitä myös nahan muokkaukseen. Ravitsevia terhoja on käytetty ruokiin. Tuoreen terhon tanniinit tekevät niistä kitkeriä, mutta varsinkin intiaanit osasivat valmistaa pähkinän makuista terhojauhoa. – Ja marttojen reseptissä tammenlehtiä käytetään suolakurkkujen liemessä mustaherukan lehtien lisäksi.

Eteläisenä kasvina tammi käyttäytyy nahkeiden lehtiensä kanssa päinvastoin kuin muut lehtipuumme. Keväällä se pysyy sitkeästi pitkään lehdettömänä, kun muut puut ovat jo lehdessä. Syksyllä se ei ehdi pudottaa lehtiään yhdessä muiden kanssa. Lehdet ruskettuvat ja kuolevat pakkasella, mutta pitävät lujasti oksista kiinni. Vielä keväälläkin talven jälkeen tammessa on jäljellä edellisen kesän lehtiä siellä täällä.

Kansanperinteessä on tarina pirusta ja tammesta. Piru lähti kerran pyytämään Jumalalta uusia sieluja. Jumala vastasi antavansa niiden sielut, jotka kuolevat silloin, kun puissa ei ole yhtään lehteä. Samalla hän käski tammea jättämään lehdet talveksi oksiinsa kiinni. Kun piru keväällä lopulta käsitti jäävänsä ilman sieluja, se suuttui tammelle ja ryntäsi puun kimppuun. Sen muistoksi tammen runko on tänä päivänäkin muhkurainen ja lehtien reunat lovelliset, aivan kuin revityt. (kirjasta Hendrik Relve: Puiden juurilla).

Sanotaan, että tammi sai alkunsa jo noin 66 miljoonaa vuotta sitten. Monille kansoille se on ollut pyhä puu, ukkosenjumalan poika. Kalevalassa on runo valtavasta tammesta, joka kasvaa niin suureksi, että se uhkaa peittää kuun ja auringon. Tälle maailmantammelle etsitään sitten kaatajaa ja lopulta merestä nousee pieni mies, joka kasvaa jättiläiseksi ja kaataa puun kolmella kirveen iskulla.

Tammia ovat aikojen kuluessa kaataneet muutkin kuin jättilaiset. Kun ajattelee, että Englantikin on aikoinaan ollut tammimetsien peitossa, on tammien kulutus ollut melkoista. Tammiparketit ja tammitynnyrit ovat vain osa sen käyttöä. Teräksenkova, mutta joustava tammi oli tärkeä laivojen ja talojen rakennuspuu. Isoin hävitys Euroopassa varmaan oli Rooman vallan aikaan, kun tammista tehtiin suuret määrät puuhiiltä metallien sulatukseen.

Rakennuspuuna tammi on ollut arvostettu, koska se ei helposti pala, ennemmin hiiltyy. Se ei kuitenkaan pelastanut tulipalossa Pariisissa Notre Damen kirkkoa. Sen ullakon tuhoutunut kattorakenne ”metsä” oli rakennettu yli tuhannesta valtavan pitkästä tammesta. Ennen paloaan se oli ainoa yli 800 vuotta vanha puukatto. Miten kauas pitääkään mennä ajassa taaksepäin, kun ne tammet olivat vasta terhoja äitipuussa?

”Luonnon ja elämän kiertokulkua on, että emme itse tule näkemään istuttamiamme puita, kun ne ovat suuria. Uskon silti, että maailma jatkaa eloaan ja siksi luottavaisesti istutan ne puut tulevaisuutta varten.” Tämä lausahdus tuli otettua joskus talteen – kirjoittajan nimi jäi laittamatta ylös.