Päärynäpuiden taimia istutetaan pihoihin jo varsin yleisesti. Puu on kaunis, kiiltävälehtinen ja syysväriltään keltainen. Kukinta alkaa omenapuita aiemmin ja eri lajikkeitakin on melko hyvin saatavilla.

Päärynäpuu kukkii keväällä aikaisin, ennen omenapuita. Kauniit valkoiset kukat ovat sarjamaisina huiskiloina versojen kärjissä. Lehdet kasvavat täyteen kokoonsa vasta kukinnan jälkeen.

Monelle päärynäpuusta kiinnostuneelle asiakkaalle pitää kuitenkin vakuuttaa, että päärynäpuut eivät ole maassamme aivan uusi juttu. Vanhassa O.Meurmanin kirjassa ”Suomen hedelmäpuut ja viljellyt marjat” on julkaistu toinen osa ”Päärynät, luumut, kirsikat ja marjat” vuonna 1947. Siitä löytyy tarkkaa kuvausta silloin viljellyistä lajikkeista ja jopa niiden istutusmääristä. Ennen vuoden 1939 pakkastalvia oli Suomessa arviolta noin ”nelisenkymmentätuhatta” päärynäpuuta. O.Collan luetteli vuonna 1934 Suomesta 36 erinimistä päärynälajiketta ja niistä kotimaisia paikallislajikkeita oli 10.

Isoin oma päärynäpuumme on saksalainen lajike Lück, joka on otettu viljelyyn Turusta. Sen hedelmät ovat auringon puolelta kauniin punaisia. Jos pihaan mahtuu vain yksi päärynäpuu, on tärkeää  että se on itsepölyttyvä lajike.

Entiseen aikaan omenien ja muiden hedelmien viljelyssä ei kaikkea syöty itse suoraan puusta. Tärkeä merkitys oli myös hedelmien kaupallisella tuottamisella ja siksi valtio asetti erityisen hedelmäpuiden vakioimistoimikunnan määrittelemään ns. kauppavakiolajikkeet, joita suositeltiin kaupalliseen viljelyyn. Päärynöiden kohdalla vakiolajikkeita maatamme varten nimettiin vuonna 1941 kuusi kappaletta. Esimerkiksi siihen aikaan yleisintä jalopäärynälajiketta ´Tonkovjatkaa´ei vakiolajikkeeksi listattu, koska sen katsottiin olevan liian arka päärynäruvelle. Nämä kuusi valittua lajiketta olivat: ´Koetarhan elokuunpäärynä´ (erityisesti Keski-Suomeen), ´Aspa´, ´Hovsta´, ´Göteborgin timantti´, ´Harmaapäärynä´ ja ´Flemish Beauty´.

Lajikkeista ´Aspa´ lienee kokonaan kadonnut tai muuttanut matkan varrella nimeään. Sitä ovat lisänneet aikoinaan erityisesti lohjalaiset taimistot. Varsinkin Lohjan Jalassaaressa sijaitseva Ahtialan kartano on ollut aikanaan merkittävä hedelmänviljelyn keskus ja sieltä on peräisin nykyään suosittu ´Tohtorin päärynä´ -lajike, jonka Kotipuutarha-lehden makuraati valitsi parhaaksi päärynäksi. ´Tohtorin päärynä´ mainitaan jo O.Meurmanin (v.1947)  kirjassa seuraavanlaisella kuvauksella: ”Lajikkeen emopuu on kasvanut Ahtialan kartanon hedelmätarhassa ja on sitä sieltä samoinkuin eräistä muistakin Etelä-Suomen taimistoista myyty viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Hedelmä on keskikokoinen, paksukuorinen, harmahtavanvihreä, auringonpuoleinen kylki usein punertava. Malto on karkearakeista, pehmeää, mehukasta, hapahkonimelää ja ilman selvää mausteisuutta. Välttävä kestihedelmä, mutta hyvä talouslaatu. Kypsyminen tapahtuu elo-syyskuussa. Puun on todettu olevan ilmastollisesti kestävän ja kehittävän tavallisesti tanakan, kaunismuotoisen latvuksen.”

Lohjansaaren viljelyhistoriaa elvyttää nykyään Fructicetum ry, jonka sivuilta löytyy hyviä kuvauksia esimerkiksi eri päärynälajikkeista: http://www.fruticetum.fi/lajikkeet/päärynät/.

Päärynäpuu kannattaa istuttaa pihaan suojaiseen ja hyvin ojitettuun kohtaan. Kun puu on juurtunut, se on kasvuvaatimuksiltaan hyvin helppo. Liika lannoitus taimivaiheessa myöhästyttää kukintaa ja sadon alkamista.