Jänis söi omenapuun

Näyteikkuna

Uskomuksen mukaan kotipihassa kuutamossa vierailevan jäniksen näkeminen on hyvä enne. Kukahan sen lienee keksinyt? Tekisi mieli väittää vastaan..

No näinhän tässä taisi päästä käymään. Ei tullut laitettua verkkoa ja jänis söi jo mukavaan kasvuun ehtineen Keltakaneli–omenapuun. Vaikka omenapuun puuaines on kovaa ja sitkeää, pystyy mokoma talttahammas tekemään vahinkoa kuoren lisäksi puuainekseen saakka. Pätkä tyvestä jäi ehjäksi. Jos puun katkaisisi, ehjästä tyvestä saattaisi tulla vielä jotain. Omenapuu on kyllä sinnikäs veikko, mutta tähän istutetaan uusi taimi.

Oliko se kaunis valkoinen metsäjänis vai peltojänis eli rusehtava rusakko? Rusakot ovat alun perin Venäjän aroilta tänne muuttaneita rotjakkeita, joita voisi luonnehtia isomman koiran kokoisiksi. Ne ovat myös sujuvasti kaupungistuneet ja pelkäävät ihmistä korkeintaan auton ratissa. Kasvimieltymykset molemmilla samat: omenat ja luumut ovat herkkua, seuraavaksi popsitaan sitten norjanangervot. Miten näiltä voisi suojautua?

 

Meillä täällä maalla jänisten tuhot alkavat yleensä vasta joulun jälkeen. Tänä talvena ne alkoivat jo ennen joulua. Puutarhassa talvehtivat taimipenkit verkotetaan ennen talven tuloa. Tukeva koiraverkko on siihen puuhaan mukavan napakkaa. Verkon kiinnittää tolppaan nopeasti parilla narun pätkällä. Keväällä sitten verkot rullataan taas varastoon. Jänöjussia on harmittanut aitaus varmasti – polku aidan vierustalla tuntuu olevan kovassa käytössä ja pysyvän auki lumisateista huolimatta.

Kun pihaan istutetuille omenapuun taimille ei verkkoa ollut jäljellä, piti turvautua muihin konsteihin. Ja niinpä pihan taimet saivat suojan tuomen oksista. Tuomi on täällä Pirkanmaalla alueen maakuntakasvi, eli sitä löytyy kohtuullisen helposti pellon pientareilta. Tuomi sopisi muutenkin puutarhan laitaan kasvamaan, koska siinä viihtyvät hyvin hedelmäpuiden tuholaisia syövät petopunkit. Ihmisten rohtona tuomen kuorta on käytetty mm. särkylääkkeenä. Tuomen tuoreessa kuoressa ja puussa on amygdaliinia, joka maistuu karvaalle ja haisee pahalle karvasmantelille. Onneksi myös jänisten ja myyrien mielestä!

Tuomen oksat pistellään suojattavan puun ympärille pystyyn lumihankeen ja sitaistaan puun kanssa samaan nippuun. Kun niitä on omenapuun oksien seassa riittävän paljon, ei jäniksellä ole enää halua tulla arpomaan oksista niitä paremman makuisia. Tämä keino on meillä tehonnut hyvin ja sen voi tehdä, vaikka maa olisi jo jäässä ja lumessa.

Tuomen lisäksi jänis ei koske mustaherukkaan. Mökillä istutettiin omenapuun taimien kanssa samaan kuoppaan aina mustaherukkapensas. Sekin on toiminut hyvin – ja tulee sekä marjoja että omenoita Puutarhalla on kuullut myös Pirkka-niksin eli sukkahousun lahkeeseen sullotaan ihmisen hiuksia ja jänikset pysyvät poissa. Saisikohan niitä parturista, jos kävisi anelemassa?

Ja vielä yksi niksi on jäljellä. Myös kuusenoksia voi käyttää nuoren puun suojaamiseen. Kuusenoksia on vedetty nippu omenapuun rungon ympärille ja sidottu ne tuorekelmulla kiinni. Jos laittaisi vielä jouluvalot, niin siinähän olisi valmis pihakoriste.

 

Karhunvadelmien talvisuojausta – miltä sen talven jälkeen pitäisi näyttää

Näyteikkuna

Kevät tuli ja syksyn viimeinen artikkeli päättyi karhunvadelman talvisuojaukseen. Vaikka ajatuksissa oli, että talvella on paljon aikaa kirjoittaa blogiin, ei kirjoituksia vaan syntynyt. Auringon paisteella on siis ehdoton yhteys tuohon puutarhakärpäsen heräämiseen. Mutta nyt kevät on koittanut ja vieläpä hyvin aikainen kevät. Lunta ei ole enää ollenkaan, mutta pakkasyöt pitävät kasvit edelleen lepäämässä. Siis paljon mukavaa aikaa kevätsiivoukseen puutarhassa.

Eilen puuhailimme muovihallissa ja samalla poistettiin karhunvadelman päältä muovipeite. Varret ovat tuoreita ja lehdet ovat säilyneet  hyvin. Myyrätkin olivat pysyneet poissa pesäpuuhista muovisuojan alta. Myrkkypurkilla oli kyllä vierailtu eli se oli jälleen tarpeellinen.

Thornless evergreen

Hyvin säilyneet satovarret odottavat nostoa ylös ja sidontaa tukinaruihin. Thornless evergreen- lajikkeen varret kestävät hyvin muovin ja lumipeitteen painon. Tavallista puutarhavadelmaa ei voisi näin rankasti käsitellä, vaan niissä varret katkeavat herkemmin.

Kova kiire ei vielä ylös nostamiseen ole. Yleensä peittomuovitkin on poistettu vasta toukokuun puolella. Tukilankoja vaakasuoraan on kaksi, joihin sidomme vadelmanvarret viuhkamaisesti. Vähän varsia joutuu keväällä harventamaan, mutta silloin kokonaan poistettavaksi voi valita kaikkein hennoimmat varret tai talvisuojauksen aikaan murtuneet varret. Sidonnassa käyttökelpoisinta on luonnon niini. Miettiä kannattaa myös jo keväällä sitä, minne ohjataan ne kaikki uudet juurakosta kasvavat varret, jotka myös haluavat valloittaa tilaa. Nehän eivät vielä tuota satoa, mutta niistä tulee seuraavan kesän sato. Sitomisoperaatioon kannattaa siis varautua myös muutaman kerran kesän aikana, kun kasvu pääsee vauhtiin.

Thornless evergreenin lehdet

Thornless evergreen- lajike on ikivihreä. Tänä talvena vanhat lehdet ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin vihreinä. Sadon kannalta on kuitenkin tärkeintä, että varret ovat edelleen tuoreet. Odotettavissa siis herkullisia vadelmia syksyllä.

 

Karhunvadelmien talvisuojauksen aikaan

Näyteikkuna

Säijässä on viljelty piikitöntä karhunvadelma ”Thornless Evergreeniä” jo 1970- luvulta saakka. Monta kertaa olemme näiden vuosien aikana kertoilleet taimen ostajalle hoito-ohjeita, mutta tässä ne nyt tulevat kirjallisina:

Thornless Evergreen- lajike on satoisa ja terve. Poimintakausi on melko pitkä ja ajoittuu elokuun lopusta syyskuun puoliväliin.

”Thornless Evergreen”- lajike on satoisa ja terve. Kypsänä marjat ovat todella herkullisia ja niitä voi viljellä täysin ilman torjunta-aineita.  Poimintakausi on melko pitkä ja ajoittuu elokuun lopusta syyskuun puoliväliin.  Satoa tuottaneet varret leikataan ennen talvisuojausta kokonaan pois ja suojattavaksi jää vain kesän aikana kasvaneet uudet varret. Ne tuottavat vuorostaan marjoja seuraavana kesänä.

”Thornless Evergreen”- lajike on Säijään hankittu 70- luvulla Ranskasta ja se on ilmeisesti alkuperältään eurooppalainen, todennäköisesti armenialainen karhunvatun muoto. Erikoista siinä on täysin piikittömät vahvat varret ja liuskoittuneet lehdet, jotka molemmat säilyvät vihreinä talven yli – edellyttäen tietysti, että suojaus on huomattu tehdä. Vadelma on köynnöstävä pensas ja yksittäiset versot voivat kasvaa jopa 5-8 metriä pitkiksi kesän aikana. Varret ovat samalla tavalla kaksivuotiset kuin tavallisella metsävadelmalla: tämän vuoden kasvu tuottaa marjat vasta ensi kesänä.Talvisuojaus siis tarvitaan, jotta varret eivät kuivuisi kevätauringossa.

Piikkinen karhunvadelma

”Thorneless Evergreen”- on englannista käännettynä ”piikitön ikivihreä”. Piikittömyys on tällä lajikkeella varren pintasolukossa, juuret ovat edelleen alkuperäistä piikkistä solukkoa. Jos maasta alkaa nousta tämän näköistä kunnon piikkilankaa, on se syytä leikata heti pois. Syynkin näkee kun vertaa piikkistä oksaa vieressä olevaan piikittömään..

Meillä karhunvattu viljellään lämmittämättömässä muovihuoneessa, josta muovit otetaan talveksi pois. Kesällä muovihuone jouduttaa sadon kypsymistä ja syksyllä se suojaa marjoja liialta kosteudelta, koska loppukesä on usein sateinen.

Karhunvadelman peittäminen tehdään vasta, kun ilmat viilentyvät ja pakkaset alkavat. Taivutamme varret maata vasten sievälle kiepille ja peitämme ne maan pintaa vasten  kaksinkertaisella läpinäkyvällä muovilla. Peittomuovin alle kannattaa sujauttaa kumolleen pari lasipurkkia, johon on laitettu rotanmyrkkyä myyriä varten. Muovin kulmiin painoksi laitamme muutaman kiven. Juju on läpinäkyvässä muovissa – kevätaurinko ei kuivata satovarsia ja muovi päästää auringon valoa sopivasti läpi, jolloin se jouduttaa kevään kasvuun lähtöä.

Muovihalleista poistetaan talveksi kattomuovit ja maa saa normaalin luimipeitteen suojaksi pakkasta vastaan. Taivaalta satava lumi peittää myös muovin alle aumatut karhunvadelmat. Lunta parempaa ja helpompaa pakkaspeitettä ei ole vielä missään keksitty.

Kun muovihalliin taas keväällä laitetaan kattomuovit, nostetaan karhunvatun versot maasta ja sidotaan ne poimintakorkeudelle narujen varaan. Sidonnassa paras on luonnon niini, joka pysyy napakasti paikallaan, mutta ei vahingoita varsia. Kesällä ”Thornless Evergreen” kaipaa riittävästi kosteutta, kohtuullista lannoitusta  – ja muovihuoneen ovien avaamisen kukinnan aikaan, jotta kukat pölyttyvät hyvin. Kovat lehdet ja raakileena hyvin kovat marjat eivät edes kelpaa tuholaisille. – Peittämisen vaiva siis palkitsee monin verroin!