Nyt juhannuksen aikaan on hyvä hetki summata kevään ja viime talven tuhoja. Talvi oli kasveille – erityisesti perennakasveille –erittäin hankala. Kylmä kesä ja sateinen syksy pohjustivat tuhot, joita loppiaisena alkanut kova pakkanen viimeisteli. Lunta ei ollut kasvien suojana ja märkä maa jäätyi nopeasti. Puutarhaliiton sivuillakin on varmistus asiasta: talvi oli pahin sitten 1980-luvun. (http://www.puutarhaliitto.fi/index.php?action=view&id=241&module=newsmodule&src=%40random4816a5978a514)
Olemme kuulleet vapusta lähtien monta tarinaa kevään aikana kadonneista syysleimusta, ruusuista ja kärhöistä. Monet isoäidin perua olevat peruskestävät kasvitkin katosivat ihmisten kukkamaista. Myös meillä talvituhot olivat yllättäviä. Perinteiset ikivihreä pikkutalvio, kallionauhus ja tarha-alpi saivat kunnolla siipeensä.
Pikkutalvio on ikivihreä maanpeitekasvi, jota monet suorastaan repivät pois, kun se leviää liikaa. Tänä keväänä talvio on ollut arvossaan – suurin osa kasvustoista on tuhoutunut talvenlla.
Olemme aina humoristisesti luvanneet diplomin jokaiselle, joka onnistuu tarha-alpin hävittämään ja nyt saamme sen siis omalle seinällemme – taidamme laittaa sen kehyksiin asti.
Tarha-alpi kärsi talvesta, vaikka se normaalisti selättää juolavehnänkin kasvuvoimallaan.
Jaloruuusut ja maanpeiteruusut ovat yleisesti kärsineet ja kuolleet. On ollut ilo kuitenkin todeta, että omajuuriset pensasruusut, joita me täällä viljelemme, ovat kestäneet hyvin. Osa kukkii komeammin kuin koskaan ennen ja vaikka esimerkiksi ´Rosa Mundi` piti leikata alas, se on kasvanut jo tuuhean uuden kasvuston tilalle.
Keillä talvituhot ovat olleet totaalisimmat? Kokemuksemme ja keskustelujemme mukaan heillä, joilla kasvit on istutettu ns. ”altaisiin”. Useimmiten perennat tuhoutuvat talvisin liialliseen pakkaseen ja märkyyteen. Nämä nykymuodin mukaiset siistit rakennelmat ovat monen kasvin kannalta järjettömiä. Kasvualtaissa multa on syvällä ja reunat estävät liian veden poistumisen, kun maa on jäässä. Kasvualtaan pohjalla olevalla sepelillä ei ole merkitystä silloin, kun pintamaa on jäätynyt. Tällöin maa ei enää läpäise vettä. Nykytalvet ovat sellaisia, että lumivaippa ei suojaa pumpulisena kasvejamme – eihän meillä nykyään ole enää edes kunnon hiihtokelejä. Kannattaa siis pohtia noita altaita ja muotoilla niissä oleva maa mielellään jotenkin niin, että räntäsadepäivän vesi edes valumalla menisi pois kasvien päältä.