Toinen vaihtoehto otsikon kysymykseen on: kuka on syönyt luumupuuni lehtiin reikiä?
Ehkä tämä jälkimmäinen kysymys on tavanomaisempi ja joskus kysyjä on jo ehtinytkin ruiskuttaa varmuuden vuoksi luumussa lehtiä syövää tuholaista jollain myrkyllä tai ainakin mäntysuopaliuoksella. Ketään ei kuitenkaan puusta löydy. Paitsi ”Stigmina carpophila” -sienitauti eli kotoisammin ”haulitauti”.

Haulitautia esiintyy aika säännöllisesti joka vuosi luumupuun lehdissä. Haulitauti on sienitauti, joka näkyy luumupuun lehdissä ensin pieninä ruskeina laikkuina. Myöhemmin laikun kohdalle jää pieni pyöreä reikä. Sateisina kesinä ensimmäiset laikut voivat ilmestyä jo melko aikaisin eli jopa ennen juhannusta.

Kaikkien sienitautien logiikka on melko samanlainen: sateiset ilmat, kosteus ja tiheät kasvustot luovat niille suotuista olosuhteet. Onneksi haulitauti ei yleensä ole luumupuille vaarallinen ja tautiin ei muutenkaan ole torjunta-aineita. Jos reikiä on lehdissä paljon, ne vievät lehdiltä kykyä yhteyttää ja hankkia puulle ravintoa. Kovin reikäiset lehdet myös varisevat ennen aikojaan.  Parasta hoitoa on siis puun hyvästä ravinnetasapainosta huolehtiminen. Luumupuu pitää kastelusta, mutta kastelua ei kannata tehdä sadettamalla, jotta puun lehdet eivät ole jatkuvasti kosteita. Jos puu on liian tiheäkasvuinen, sitä voi elokuussa varovasti harventaa. Keväällä luumupuuta ei kannata leikata tai sen haavapinnat valuvat pitkään nesteitä.

Haulitaudin reiíttämät lehdet ovat melkeinpä kauniita. Joskus samanlaisia reikiä löytyy myös kirsikkapuista, jotka ovat luumun kanssa samaa prunusten sukukuntaa.

Monista hedelmäpuita kohtaavista vaivoista haulitauti on siis melko vaaraton ja käsillä alkaa olla syksyn aika, kun pääsee nauttimaan omista luumuista. Luumuille kannattaa valita tontilta kohtuullisen lämmin ja aurinkoinen paikka, jossa vesi ei seiso maassa. Loiva rinne olisi optimaalinen, mikäli sellaisen sattuu omistamaan.