Viiniköynnös on kotiutumassa suomalaisiin pihoihin. Monelle rypäleet omasta köynnöksestä kuulostavat vielä kovin eksoottisilta, mutta talvehtiminen onnistuu ja satoakin tulee varsin helpolla työllä.
Viiniköynnös Zilgan satoa syksyllä 2013. Zilgan rypäleet ovat tummia ja tertut kauniin tiivismuotoisia. Rypäleiden maku on kirpeämpi (aromikkaampi) kuin ulkomaisilla kaupan rypäleillä. Maku paranee, kun tertut kerätään vasta täysin kypsinä ilmojen jo vähän viilennyttyä. Siemenet ovat melko suuria rypäleiden sisällä eli siinä kohdassa ne eroavat kaupan nykyisistä siemenettömäksi jalostetuista lajikkeista.
Meillä viiniköynnökset kasvavat lämmittämättömissä muovihuoneissa, joista muovikate otetaan talveksi aina pois. Avomaalla on talvella etunsa: lumipeitettä parempaa pakkassuojaa ei ole vielä kukaan keksinyt. Kesäajalla muovihalli antaa tuulensuojaa ja parikin kuukautta pidemmän kasvuajan, joten rypäleistä tulee ajoissa kypsiä ja mahdollisimman sokeripitoisia.
Tuottoisin viinilajike on tänä ja viime kesänä ollut meillä Zilga. Perinnesyistä pidämme suuressa arvossa myös Beta-lajikkeen kantaamme, jonka Klausin isä Eino on noutanut 40-luvun lopulla Piikkiöstä. Edelleen saman Betan jälkeläiset kasvavat muovihuoneissa ja lisäämme niistä myytäviä taimia. Todisteena tuosta noutomatkasta on vanha postikortti, jossa professori Meurman kirjoittaa tarkat oheet, miten postiautolla pääsee matkustamaan Piikkiön puutarhatutkimuslaitoksen koeasemalle. Samoihin Piikkiön viiniköynnöksiin viittaa myös Juha Karvonen gradutyössään v. 2008 ”Maaperän lämpötila ja viiniköynnöksen kasvatus Suomessa”.
Kiinnostavia uusia lajikkeita on myös löytynyt. Olemme kokeilleet paria Pohjois-Amerikkalaista lajiketta Minneapoliksen yliopiston jalostusohjelmasta muutaman vuoden ajan ja nekin tuntuvat varsin lupaavilta.
Viiniköynnöksen lehdet ovat isoja ja niitä voi kerätä loppukesällä pois varjostamasta kypsyviä rypäleterttuja. Lehdistä saa valmistettua herkullisia viininlehväkääryleitä.
Rypäleistä voi valmistaa tuorekäytön lisäksi mehua ja tietenkin aitoa rypäleviiniä. Hauska lisä ovat viiniköynnöksen lehdet. Niistä saa tehtyä viininlehväkääryleitä. Meillä ne valmistuvat lampaan jauhelihasta, suuresta kimpusta tuoretta minttua, valkosipulista ja oliiviöljystä. Ja kääryleitä voi valmistaa myös talvella, jos pakastaa lehdet nippuina voipaperipaloilla eroteltuna. Ennen pakastamista niille tehdään kevyt kiehautus kuumassa vedessä. Ovat muuten paljon paremman makuisia kuin ne ulkomaalaiset suolaliemeen säilötyt lehdet. – Ja jälleen täysin kotimaista luomua.