Takkoja, leivinuuneja ja saunanpesiä on tässä maassa lukuisa määrä. Kun tuhka-asioista jutellaan puutarhalla, on käynyt ilmi, että puutuhkan käyttö hyötyaineena ei olekaan ihan päivänselvää. Joskus ihmiset kertovat vievänsä tuhkat pesästä jäteastiaan. Oi, se ei kannata! Puuntuhka ja hiilenpalat ovat mitä parasta maanparannusainetta.
Murskattuja hiilenpaloja voi jo sinällään käyttää maanparannukseen. Hiili sitoo hiekkamaassa vettä ja savimaassa parantaa sen rakennetta. Maan mikrobit pitävät hiilestä, koska se kuohkeuttaa maata ja laskee sen happamuutta. Hiilistä murskatun jauhon lisääminen kylvömullan pinnalle auttaa estämään taimipoltetta, joka mystisesti tappaa juuri sievästi sirkkalehdille päässeet pikkutaimet. Eli nyt kevään kylvöajan koittaessa ainakin muutama hiilenpala kannattaa jättää tähän tarkoitukseen.
Puuntuhka pitää säilyttää ulkotiloissa ja kuumuutta kestävässä astiassa. Kuuma tuhka voi aiheuttaa tulipalon, jos se on kosketuksissa syttyvien materiaalien kanssa. Hiilenpalat voi hyödyntää orkideoiden kasvualustassa tai lasten lumiukkojen silminä ja nappeina.
Suurin osa polttopuista on hyvin palaneessa uunissa muuttunut vaaleanharmaaksi tuhkaksi. Se on hyvin hienojakoista ja pölyävää ja uunin pesää ei vahingossakaan kannata tyhjentää tuhkasta ennen kuin avaa savupellit: muuten tuhkapöly leviää huoneeseen pilven lailla ja siivottavaa riittää. Vaikka tuhka on niin likaisen väristä, niin itse asiassa se on perinteinen raaka-aine saippuan teossa. ”Talon uuneista otettiin astiaan tuhkaa, sitten kiehuvaa vettä päälle. Seuraavana päivänä pinnalta otettiin lipeä talteen. Siitä sitten rasvojen kanssa keitettiin saippuaa.” Lipeä kuulostaa kyllä paljon vaarallisemmalta kuin tuhka.
Puu on ekologinen lämmönlähde. Hyvät polttopuut ovat aina kuivia. Koivu on arvostetuinta polttopuuta, koska se on kovaa puuta ja luovuttaa paljon lämpöä. Koivutuhka sisältää kalsiumia (25%), kaliumia (10%), magnesiumia (4%) ja fosforia (3%). Lisäksi tuhkassa on paljon muitakin hivenaineita kasvien tarpeisiin, kuten rautaa, mangaania, booria, kuparia ja sinkkiä. Mäntypuun tuhka sisältää kalsiumia jopa 45%.
Hedelmäpuita ja marjapensaita lannoitetaan usein yksipuolisesti vain runsaalla typellä ja ne kasvattavat reheviä lehtiä, mutta sadon määrä jää pieneksi ja maultaan mitättömäksi. Raakileet tarvitsevat kehittyäkseen kaliumia, siihen tuhka on erinomainen apu. Typpeä tuhkassa ei ole ollenkaan, mutta paljon muita kasvien tarvitsemia ravinteita ja hivenaineita hitaasti vaikuttavassa muodossa.
Ennen tuhkan levittämistä kannattaa miettiä, mitkä kasvit siitä pitävät. Tässä tuli heitettyä tuhkaa oreganoille ja ne ovat siitä kyllä kiitollisia. Jos tuhkaa tulee kesämökillä tai metsäisellä tontilla, pitääkin sen heittelemiseen uhrata jo ajatus enemmän: vaivalla hoidettu kuntta varpukasveineen ei pidä tuhkasta yhtään. Samoin alppiruusut, pensasmustikat ja havukasvit pitää jättää tuhka-aarteesta osattomiksi.
Nykyään kasviryhmiin sekoitetaan paljon perennoja, pensaita ja havuja keskenään. Jos kalkkia suosivia kasveja on istuttanut samaan ryhmään havukasvien kanssa tai isojen havupuiden alle, niille on lisättävä kalkkia tai tuhkaa parin vuoden välein, jotta ne pärjäisivät kasvupaikallaan.
Tuhka on tummaa ja lumi sulaa sen ympäriltä nopeasti, kun kevätaurinko alkaa paistaa. Tuhkaa voi käyttää myös sellaisissa kohdissa puutarhaa, josta toivoisi lumen sulavan vähän ympäristöä nopeammin. Vaikka kyllä näin maaliskuussa jo toivoisi lumen muutenkin sulavan tosi pian!