Niittysinilatva (polemonium reptans) on tämän toukokuun lämpimän viikon ehdoton suosikkikukka. Sen ylenpalttinen kukkapilvi perennakentällä saa pörriäisten pään pyörälle. Täällä Hämeessä niittysinilatva on melko tuntematon perenna, yleensä pihoista löytyy korkeampaa ja ahkerasti kylväytyvää lehtosinilatvaa. Meillä viljellyn niittysinilatvan alkuperä on Karjalasta. Latinan sana ”reptans” tarkoittaa suikertavaa ja niittysinilatvan lisääminen onkin melko helppoa jakamalla rönsymäisesti kasvavaa juuripaakkua.

Niittysinilatva on mainio yhdistelmä keväällä kukkivien kulleroiden kanssa. Molemmat pitävät samankaltaisista kasvupaikoista ja tekevät yhdessä näyttävän alkukesän kukinnan.

Niittysinilatvaa löytyy sekä Skandinaviasta että Pohjois-Amerikasta Minnesotan tienoilta. Sinilatvojen rohtokäyttöä on tutkittiin mm. entisessä Neuvostoliitossa, mutta niiden rauhoittava vaikutus on tiedetty pitkään. Sinilatvoilla onkin nimityksiä, jotka viittaavat mm.Valeriaanaan ( American great valerian, Blue valerian). Sinilatvojen lehtien tikapuumainen muoto on antanut niille kansankielessä nimen ”Jaakobin tikapuut”. Niittysinilatva on ”Creeping Jakob´s ladder” eli ryömivä muoto Jaakobin tikapuista. Unihäiriöihin auttava yrtti sopiikin teemaan raamatun Jaakobista, joka näki unta taivaaseen ulottuvista tikapuista.

Niittysinilatva kasvaa pitkään samalla kasvupaikalla. Paras maa on multava ja kosteutta pidättävä. Kasvi ei vaadi säännöllistä jakamista, mutta kukinnan jälkeen latvojen kuihtuneet kellot voi leikata pois.

Perinneperennoista on tullut suosittuja niiden helppohoitoisuuden vuoksi. Niittysinilatvan istuttajaa kiittävät myös kevään ensimmäiset pölyttäjähyönteiset. Vielä yhtenä lempinimenä  ei turhaan ole ”Honey phlox”.