Antikvariaatin aarteita- yli sata vuotta vanha hedelmäpuiden ja marjojen viljelyn kirja

Näyteikkuna

Tulipa vastaan antikvariaatti Coppola & Varpaisesta oikea puutarhurin aarre: vuonna 1913 painettu Ben Walter Heikelin kirja ”Hedelmän- ja marjanviljelys avomaalla (kustantajana Otava). Mitä ne yli sata vuotta sitten puuhasivatkaan puutarhassa? Ojitus, hedelmäpuiden leikkaaminen, perusrunkojen kasvattaminen, ruiskutusnesteiden valmistaminen tuhohyönteisten ja sienien torjumiseksi, kääpiöpuut.. Hetkinen –kääpiöpuut! Oliko niitä jo yli sata vuotta sitten? Vastahan ne tulivat meille puutarhoihin uutuuksina.

B.W.Heikel: Hedelmän ja marjanviljelys avomaalla 1913

B.W.Heikel: Hedelmän ja marjanviljelys avomaalla 1913

Heikelin kääpiöpuut olivat huomattavasti aremmille perusrungoille kasvatettuja, koska niitä kirjassa neuvotaan suojaamaan ja maalta vaaditaan erityisen hyvää ojitusta. Syksyllä suositellaan juurten suojaksi peittämistä – jopa loppukesällä kylvetty ruis kelpaa korsineen peittämään niiden juuristoaluetta liialta jäätymiseltä. Nykyiset lajikkeet hillittykasvuisista omenapuista ovat siis jo huomattavasti kestävämpiä. Kääpiöpuista tunnettiin kuitenkin se sama asia kuin nykyistä istuttajaa kiinnostaa: puut tuottavat satoa jo nuorempina. Yhtä pitkäikäisiä ne eivät edelleenkään ole kuin normaalikokoiset puut.

B.W.Heikel kirjoitti kirjan 1913 eli saman vuonna kuin puutarhamme perustaja Eino Haikala syntyi. Myös appi tiesi monia arempien kasvien kasvattamiseen liittyneitä niksejä, jotka kuuluivat vanhaan puutarhaosaamiseen. Hienoja hedelmälajikkeita viljeltiin matalina aitaan kasvatettuina säleikköpuina, joiden peittäminen talvella tehtiin koko oksiston yli. Suuri innoittaja tässä vaivassa oli se, että tuontihedelmiä ei juuri tunnettu ja hienommat hedelmät olivat hyvin arvostettuja.

Wikipedia valottaa Heikelistä hauskojakin puolia. Hän perusti 1916 Parolaan Marja Oy –nimisen yhtiön ja valmisti siellä kirkkoviiniä ja pieniä määriä alkoholia sisältäneitä hehkumehua ja marjahyytelöä. Kun kieltolaki tuli voimaan sai Heikel kahden vuoden ehdollisen rangaistuksen, koska tuotteet ylittivät lain salliman 2 prosentin alkoholirajan. Heikel lähtikin siitä suivaantuneena Etelä-Amerikkaan ja viljeli loppuelämänsä hedelmiä Paraquaissa.

Mahtoiko hän siellä rakennella samanlaisia tikapuita hedelmien poimimiseen kuin on piirroskuvina tässä kirjassa:

Monissa vanhoissa puutarhakirjoissa on hienoja havainnepiirroksia sen ajan työvälineistä. Tässä Heikelin tikapuut ja lisänä selitys: "Parasta on sopivien tikapuitten (kuva) avulla tai pienemmissä oloissa tuolilla, laatikolla tai muulla sopivalla alustalla seisten käsin poimia kukin hedelmä erikseen pieneen sisältä pehmeällä aineella verhottuun käsiastiaan."

Monissa vanhoissa puutarhakirjoissa on hienoja havainnepiirroksia sen ajan työvälineistä. Tässä Heikelin tikapuut ja lisänä selitys: ”Parasta on sopivien tikapuitten (kuva) avulla tai pienemmissä oloissa tuolilla, laatikolla tai muulla sopivalla alustalla seisten käsin poimia kukin hedelmä erikseen pieneen sisältä pehmeällä aineella verhottuun käsiastiaan.”

Muumiotauti- jaksaa kerätä!

Näyteikkuna

Muumiotauti on ikävä sienitauti (Monilia fructigena) , joka voi pilata paljon omenasatoa. Jos siivoustalkoot hedelmäpuiden juurella jäivät viime syksynä väliin, ehtii toimeen vielä tarttua. Nyt on kuitenkin viimeinen hetki, kohta puiden alle kasvava ruoho tekee työstä hankalaa.

Muumiohedelmät ovat pinnaltaan keväällä mustia ja niissä näkyy edelleen pieniä valkoisia laikkuja. Omenapuun juurella voi olla monen kokoisia muumioituneita omenoita, osa on pudonnut puusta jo raakilevaiheessa. Sieni-itiöt talvehtivat myös puun alle pudonneissa hedelmäpuun lehdissä.

Muumiohedelmä

Muumiohedelmä

Muumiotaudista on hankala päästä eroon, mutta omenoiden kerääminen pois on tärkeää. Hedelmiä ei saa laittaa avokompostiin, vaan mieluummin jätekeräykseen. Muumiotautia aiheuttava sieni ei tuhoudu alhaisissa lämpötiloissa. Hyvin toimiva lämpökompostori käy, samoin muumiohedelmien polttaminen. Myös tarpeeksi syvään kuoppaan hautaamalla saa sienen itiöt pysymään poissa. Myös puun alla olevat lehdet kannattaa samalla haravoida ja hävittää omenoiden tapaan.

Kotipuutarhassa tärkeää suojautumista on pitää hedelmäpuiden latvukset tarpeeksi harvoina, jotta kosteus haihtuisi puista nopeasti. Muumiotautia aiheuttava sieni viihtyy parhaiten kosteassa ja lämpimässä.  Omenarupi ja omenan kuorta viottavat tuholaiset auttavat sientä tunkeutumaan omenan raakileeseen. Lajikevalintaan kannattaa kiinnittää huomiota. Jotkut lajikkeet ovat selvästi herkempiä saamaan muumiotautia, esimerkiksi hyvin suosittu Valkea kuulas on melko altis muumiotaudille. Nyrkkisääntönä on, että ohutkuorisiin omenalajikkeisiin vioitus syntyy helpommin.

Viime kesän sateet saivat kaikki sieni-itiöt valloilleen. Omenat omasta puusta ovat kuitenkin niin herkullisia, että jaksaa jaksaa kerätä viimeistään nyt kaikki muumiot pois satoa pilaamasta. Ja vaikka se olisi ollut parempi tehdä jo syksyllä, ei muumioitiöitä silti kannata päästää liikaa valloilleen!