Säijässä on viljelty piikitöntä karhunvadelma ”Thornless Evergreeniä” jo 1970- luvulta saakka. Monta kertaa olemme näiden vuosien aikana kertoilleet taimen ostajalle hoito-ohjeita, mutta tässä ne nyt tulevat kirjallisina:

”Thornless Evergreen”- lajike on satoisa ja terve. Kypsänä marjat ovat todella herkullisia ja niitä voi viljellä täysin ilman torjunta-aineita.  Poimintakausi on melko pitkä ja ajoittuu elokuun lopusta syyskuun puoliväliin.  Satoa tuottaneet varret leikataan ennen talvisuojausta kokonaan pois ja suojattavaksi jää vain kesän aikana kasvaneet uudet varret. Ne tuottavat vuorostaan marjoja seuraavana kesänä.

”Thornless Evergreen”- lajike on Säijään hankittu 70- luvulla Ranskasta ja se on ilmeisesti alkuperältään eurooppalainen, todennäköisesti armenialainen karhunvatun muoto. Erikoista siinä on täysin piikittömät vahvat varret ja liuskoittuneet lehdet, jotka molemmat säilyvät vihreinä talven yli – edellyttäen tietysti, että suojaus on huomattu tehdä. Vadelma on köynnöstävä pensas ja yksittäiset versot voivat kasvaa jopa 5-8 metriä pitkiksi kesän aikana. Varret ovat samalla tavalla kaksivuotiset kuin tavallisella metsävadelmalla: tämän vuoden kasvu tuottaa marjat vasta ensi kesänä.Talvisuojaus siis tarvitaan, jotta varret eivät kuivuisi kevätauringossa.

”Thorneless Evergreen”- on englannista käännettynä ”piikitön ikivihreä”. Piikittömyys on tällä lajikkeella varren pintasolukossa, juuret ovat edelleen alkuperäistä piikkistä solukkoa. Jos maasta alkaa nousta tämän näköistä kunnon piikkilankaa, on se syytä leikata heti pois. Syynkin näkee kun vertaa piikkistä oksaa vieressä olevaan piikittömään..

Meillä karhunvattu viljellään lämmittämättömässä muovihuoneessa, josta muovit otetaan talveksi pois. Kesällä muovihuone jouduttaa sadon kypsymistä ja syksyllä se suojaa marjoja liialta kosteudelta, koska loppukesä on usein sateinen.

Karhunvadelman peittäminen tehdään vasta, kun ilmat viilentyvät ja pakkaset alkavat. Taivutamme varret maata vasten sievälle kiepille ja peitämme ne maan pintaa vasten  kaksinkertaisella läpinäkyvällä muovilla. Peittomuovin alle kannattaa sujauttaa kumolleen pari lasipurkkia, johon on laitettu rotanmyrkkyä myyriä varten. Muovin kulmiin painoksi laitamme muutaman kiven. Juju on läpinäkyvässä muovissa – kevätaurinko ei kuivata satovarsia ja muovi päästää auringon valoa sopivasti läpi, jolloin se jouduttaa kevään kasvuun lähtöä.

Muovihalleista poistetaan talveksi kattomuovit ja maa saa normaalin luimipeitteen suojaksi pakkasta vastaan. Taivaalta satava lumi peittää myös muovin alle aumatut karhunvadelmat. Lunta parempaa ja helpompaa pakkaspeitettä ei ole vielä missään keksitty.

Kun muovihalliin taas keväällä laitetaan kattomuovit, nostetaan karhunvatun versot maasta ja sidotaan ne poimintakorkeudelle narujen varaan. Sidonnassa paras on luonnon niini, joka pysyy napakasti paikallaan, mutta ei vahingoita varsia. Kesällä ”Thornless Evergreen” kaipaa riittävästi kosteutta, kohtuullista lannoitusta  – ja muovihuoneen ovien avaamisen kukinnan aikaan, jotta kukat pölyttyvät hyvin. Kovat lehdet ja raakileena hyvin kovat marjat eivät edes kelpaa tuholaisille. – Peittämisen vaiva siis palkitsee monin verroin!